Meidän parvekkeella kasvaa taikapuu. Se ostettiin viime keväänä kuolleen katajan tilalle tuomaan iloa ja satoa, mutta jo parin kuukauden päästä raukka joutui kaltoin kohdelluksi.
Pahimpaan helleaikaan se jäi yliviikoksi kastelematta, kun meidän perhe oli sairaalassa kasvattamassa lukuaan. Kotiin tullessa se oli kuollut kannikka ja pudottanut kaikki lehtensä. Jätesäkki sitä jo uhkasi, mutta ajattelin, että olkoot vielä talven valopuuna.
Pimeän tulessa puu sai ylleen kauniin valoköynnöksen, joka toi iloa koko naapurustolle. Mutta suurimman ilon se toi meidän pienelle nyytille, jonka pahimmat öiset kasvukipu itkut helpottuivat vain sillä, että mentiin pimeään parvekkeeseen ihastelemaan taikapuuta.
Tänä keväänä parvekkeen kevätsiivousta tehdessä huomasin pieniä silmuja meidän taikapuussa. Se oli sittenkin elossa. Puu jota ei viime heinäkuun jälkeen kukaan viitsinyt enää kastella tai suojata pakkaselta olikin elossa! Ja toi meille vielä kunnon marjasadon. Kiitos pienen ahkeran kastelijan.
