Ihana pääsiäinen on nyt takana ja paluu arkeen koittanut.
Mikä tästä pääsiäisestä teki niin erityisen ihanan? Se, että sitä ylipäätänsä vietettiin tänä vuonna. Muuttaessani 18-vuotiaana omilleni, jaksoin käydä keräämässä maljakkoon muutaman koriste pajunoksan. Seuraavana vuonna en tehnyt senkään vertaa. Sitten pääsiäinen onkin merkinnyt vain aikaa, jolloin voi levätä ja syödä muutaman suklaamunan.
Nyt ollaan kerätty pajunoksia ja koristeltu niitä, virvottu, askarreltu, ihmetelty rairuohon kasvua, maisteltu mämmiä, rakastuttu pääsiäispupuhin, ja mitä vielä kaikkea… Miten paljon voikaan tuollainen reilu 1,5v saada pääsiäisestä irti.
Sain jopa innostuksen kaivaa ompelukoneen pölykerroksen alta esille ja ommella pienelle rakkaalleni pupupuvun. Pakko sanoa, että tässä kyllä ylitin itseni! Puku valmistui reilussa tunnissa, näillä peruskoulussa opituilla ompelutaidoilla. Kaavat nappasin pojan vaatekaapista löytyvästä haalarista. Tarkoituksena oli tehdä puvusta niin reilun kokoinen, että se menisi vielä ensi vuonnakin, mutta aina nämä minun ompelutyöt tuppaa kutistumaan työn touhussa. Saa siis nähdä kuinka käy.
Koska tonttuovi oli jouluna niin iso hitti, oli se ihan pakko tuunata pääsiäispupun oveksi.
Lapsen syntymä herättää kaikki juhlapyhät henkiin. Kyllähän sitä on esimerkiksi joulua rakastanut aina, mutta oma lapsi muuttaa kaiken niin taianomaiseksi. Kohta päästään viettämään lapsellista Vappua! Maltan tuskin odottaa! Sitten on kesän juhannustaiat, syksyllä taas Halloween…
Onko teillä lapsen syntymä vaikuttanut juhlapyhien viettoon merkittävästi?
Ostoskorisi on tyhjä |